Tietomallinnuksen eteen on Suomen infra-alalla tehty pitkään työtä, ja onnistumisia on saavutettu. Kuitenkin vasta Liikenneviraston ja suurten tilaajien tekemä päätös yleisten tietomalliformaattien hyödyntämisestä suunnittelussa, rakentamisessa ja parantamishankkeissa on kiihdyttänyt kehitystä. Vaikka koko markkina ei vielä hyödynnä mallinnusta, muutosta on selkeästi näkyvissä.
Tietomallinnus yhdistetään käytännön tasolla edelleen helposti koneohjaukseen tai visualisointiin. Digitalisaatio on kuitenkin vienyt mallinnuskeskustelua positiiviseen suuntaan ja sen myötä on ymmärretty asian laajuus.
Kyse ei ole pelkästään geometrisestä mallista ja sen metatiedoista, vaan myös tiedonhallinnasta. Keskustelu on nousemassa uudelle tasolle – koko elinkaaren kattavaan tietovirtojen hallintaan sekä tietomallinnuksen ja tiedonhallinnan strategioihin. Myös mallien sisältämälle metatiedolle ollaan löydetty useita sovellusalueita ja arvotekijöitä tiedon elinkaaressa.
Tiedon ”salkuttaminen” hankkeen elinkaaren aikana
Infrahankkeissa on valtavasti tietosisältöä. Usein keskitytään kuitenkin ajattelemaan vain suunnittelu- ja rakentamisvaiheita. Vaiheet suunnittelun ja rakentamisen molemmin puolin unohdetaan, vaikka juuri niissä luodaan paljon hyödynnettävää tietoa.
Esimerkiksi hankesuunnitteluvaiheessa luotu ominaistieto ja sen vientiylläpitomalliin tarjoaisivat tulevalle huoltohenkilöstölle huomattavaa lisäarvoa. Tietoa hyödyntämällä heillä olisi mahdollisuus ottaa kantaa ratkaisuista aiheutuviin kustannuksiin ja mahdollisiin haasteisiin.
Infrahankkeissa tiedonhallinta ja dokumentointi ovat tärkeässä roolissa, jotta tietoa voidaan luotettavasti hyödyntää tulevaisuudessa. Aikaisemmin suunnittelutoimeksiantojen kustannuksista käytetiin arviolta 30-40% edellisten vaiheiden ja lähtötietojen tarkastukseen ja päivittämiseen. YIV2015 mukaisten tietomalliselosteiden myötä nämä kustannukset ovat pienentyneet merkittävästi.
Pitääkö kaikki tieto tallettaa?
Jotta mallinnus olisi tehokasta, mallilla pitää olla syy, arvo, tietosisältö sekä aikataulu. Mallinnus ei saa olla erillinen työvaihe, vaan sen pitää olla osa prosessia ja toimintaa. Näin se tuottaa arvoa koko hankkeelle. Mallinnusta ei pitäisi tehdä vain mallinnuksen vuoksi, vaan sen tuoman lisäarvon takia.
Nykyisillä ohjelmistoilla ja laitteistoilla tietosisällön tuottaminen on helppoa ja nopeaa. Tämä kasvattaa tietomäärää, jolloin olemme taas uudenlaisen haasteen edessä: miten löytää tarpeellinen tieto? Tiedon tallentaminen ei sinänsä ole kallista, mutta luotettava dokumentointi jatkokäyttöä varten vaikeutuu, jos tietoa talletetaan vain varmuuden vuoksi. Pääsääntöisesti tietoa, joka voidaan helposti hankkia uudelleen, tai joka saattaa muuttua ajan myötä, ei kannata tallettaa kuin tarpeellisin osin.
”Laajuusmallin” hyödyntäminen
Mallinnuksen kehittyessä on huomattu, että metatiedon sekä koneluettavan tiedon merkitys kasvaa, kun tietomäärä lisääntyy.
Mallien koneluettavuus tuo uudenlaisia mahdollisuuksia mallien toiminnallisuuksien sekä vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseen. Kun infrahanke etenee vaiheesta toiseen, tietosisältöä on paljon erilaisissa dokumenteissa, selvityksissä ja suunnitelmaselostuksissa. Tieto ei kuitenkaan ole koneluettavassa muodossa, vaan se on haettava dokumentaatiosta erikseen ja hyödynnettävä käsin.
Mikäli kyseiset tiedot ja niihin liittyvät päätökset saataisiin kulkemaan malleissa metatietona, voitaisiin tarkastella ja verrata hankkeen aikaisempia vaiheita sekä analysoida muutoksia ja niiden vaikutuksia kokonaisuuteen. Kun hankkeiden laajuus muuttuu, kokemuksien mukaan myös kustannukset ja aikataulut muuttuvat merkittävästi. Laajuusmallin avulla voitaisiin ohjelmallisesti seurata, varoittaa ja informoida laajuuden muutoksia ja vaikutuksia.
Tiedon elinkaari.
Investointikustannus vs. elinkaarikustannus
Karkealla tasolla voidaan todeta, että tällä hetkellä hankintamuodosta riippumatta investointikustannuksiin kiinnitetään selkeästi enemmän huomiota kuin elinkaarikustannuksiin. Tietomallinnuksessa ja tiedonhallinnassa keskitytään samalla tavalla investointiosuuteen. Mallinnussuunnitelmissa ei aina huomioida riittävän laajasti ylläpitomallia ja sen sisältöä. Ylläpitomallin tietosisällön määrittämistä on tehty tähän mennessä vain muutamissa hankkeissa
Tämän hetken ohjeita pitää laajentaa sekä ajantasaistaa suunnittelun ja rakentamisen osalta. Ylläpitomallien ohjeistusta tulisi kehittää sekä pilotoida toteutuneiden hankkeiden osalta. Pilottien avulla saataisiin tietovirran kannalta eri vaiheista tärkeät kohteet määritettyä mallinnuksen näkökulmasta. Tämä tuottaisi arvokasta tietoa nimikkeistön, formaattien ja ohjeiden kehittämiselle.
Kokonaisuus osaoptimoinnin sijaan
Usein mallinnuksessa sorrutaan osaoptimointiin, jolloin menetetään suuri määrä mallinnuksen potentiaalista. Osaoptimoinnilla hukataan suuri määrä tietoa.
Kokonaisuuden hallinta osaoptimoinnin sijaan vaatii alan asiantuntijoiden kykyä uudistua. Asia ei ole ainoastaan suunnittelijoiden tai tilaajien haaste, vaan kaikkien alalla toimivien osapuolien kehityskohde.
Tuomas Hörkkö
toimitusjohtaja
tuomas.horkko@civilpoint.fi
Teksti on julkaistu Tie & Liikenne -lehden numerossa 4/2017.