Ota yhteyttä
Ota yhteyttä myyntiin

Blogi: Vähennä siiloutumista – Rakennushankkeen haasteet ratkeavat vain yhteistyöllä


Jukka Kivelä ja Erno Tiensuu

Blogisarjan viimeisessä osassa siirrymme rakentamisvaiheesta omaisuudenhallintaan ja kunnossapitoon.

Rakennushankkeissa tiedon määrä kasvaa hankkeen edetessä. Kun omaisuudenhallinta lopulta saa datan, sitä saattaa olla joko liian paljon tai se on epätarkoituksenmukaista kunnossapitoon. Tärkeintä kuitenkin on, ettei tietoa hukata prosessin aikana. Kun on tehty isolla rahalla suunnittelua ja rakentamista, on typerää, jos tieto lopulta katoaa. Säilömisen lisäksi tietomäärää pitää pystyä myös hyödyntämään, ettei käy niin että aineisto makaa zip-tiedostona jonkun työpöydällä.

Data muuttuu informaatioksi, kun sillä on merkitys. Informaation merkitys kunnossapitäjälle on erilainen kuin suunnittelijalle tai rakentajalle. Kunnossapidon täytyy siis määritellä mitä informaatiota he tarvitsevat, ja alan täytyy pitää nämä tarpeet mielessä. Kunnossapidon jälkeen tiedon elinkaaressa tulee taas jossain vaiheessa eteen uuden hankkeen suunnittelu.

Mielestämme Suomessa on otettu askel väärään suuntaan suunnittelemalla ylitarkasti. Suunnittelijoiden mukaan esimerkiksi rakennussuunnitelma-aineiston taiteviivojen hiomiseen kuluu paljon aikaa. Jos suunnittelija käyttää reilusti resursseja asiaan, jota ei tarvita enää seuraavan vaiheen jälkeen, onko tämä kestävää? Edellä kuvattu työtapa johtaa myös siihen, että kunnossapitoon saadaan suuri määrä dataa, jonka laatu vaihtelee.

Rakennetun ympäristön suunnitelma on erinomaisillakin lähtötiedoilla puhtaasti teoreettinen. Todellinen tilanne avautuu vasta työmaalla, jossa siihen tulee pystyä reagoimaan ja tekemään nopeita ratkaisuja. Kokonaisuuden hallinta ei ole pelkästään kunnossapidon asia, vaan koskettaa koko alaa.

Oma toimintamalli jokaiselle infran osa-alueelle

Infra-ala on laaja, ja myös kunnossapidon ratkaisut ovat erilaisia eri alueilla. Ei ole yhtä tapaa, jolla kaikkien tulisi toimia. Toimintamalli pitääkin sovittaa aina infran osa-alueen mukaan. Katupuolella piirustukset ovat yleensä ainoa dokumentti, ja tyypillistä kunnossapitoa on päällysteillä pelaaminen. Tietoa ei silti kannata hukata, koska on hyvä tietää, mitä pinnan alta löytyy. Paperisuunnitelmien kanssa tämä on ollut vaikeampaa, mutta tietomallit antavat siihen nyt mahdollisuuden.

Jos kaikki tieto kaduista on rekisterissä tekstipohjaisena, sillä ei ole mitään yhteyttä suunnittelun ja rakentamisen lopputulokseen. Uusi toimintamalli olisi katukokonaisuuden toteumatieto, josta voi tuoda asioita kunnossapitoympäristöön. Riskinä on tietysti se, että mallista tulee niin suuri, ettei se pyöri enää missään. Talopuolella tähän onkin sovelluksia, joilla pystyy karsimaan mallista epäolennaista sisältöä.

Vesihuoltopuolellakin saataisiin suuret tuottavuushyödyt, kun pystyttäisiin erottamaan, poikkeaako suunniteltu rakenne toteumasta. Jos poikkeamia ei ole, suunnitelman voisi periaatteessa hyväksyä ilman uusintamittauksia suoraan ylläpitojärjestelmään niin, että asennettujen laitteiden materiaalitiedot ovat mukana. Tässä jäisi aika monta työvaihetta pois, kun nyt mitataan ja kartoitetaan moneen kertaan uudestaan. Siirtymä ylläpitoon on suurelta osin edelleen manuaalinen, ja sen voisi tehdä paljon fiksummin.

Kaupunkipuolen arkistoinnissa pitäisi olla miniminä, että karttanäkymästä pääsee katsomaan eri puolilla rakennettujen kohteiden toteumamalleja. Olisi järkevää, että kymmeniä vuoden aikana mallinnettuja ja rakennettuja infrakohteita pääsisi katsomaan tietomalleina. Visiomme on, että inframallit ovat osa kaupunkimallia. Pitkässä juoksussa toteuman mukaisesta tietomalliarkistosta olisi varmasti hyötyä.

Seuraava askel voisi olla, että lähdetään rakenteellisesti hyödyntämään mallin sisältöä. Putket, kaivot, venttiilit ja johdot voidaan irrottaa tietomallista omiksi kohteikseen ja viedä ylläpitojärjestelmään sellaisenaan. Ongelma on, ettemme toimialana hyödynnä digitaalisia mahdollisuuksia, ja sitten puhumme siitä, ettei ala kehity.

Avaimena yhteistyö ja tiedonhallinnan prosessien kehittäminen

Yhteistyön merkitystä pitäisi korostaa myös tilaajaorganisaation sisällä. Haasteena on varmaankin se, että toiminta on vahvasti siiloutunutta: yksi osasto tilaa suunnitelmia, toinen tilaa rakennuttamista tai urakointia ja kolmas huolehtii kunnossapidosta. Kaikki ovat omia yksiköitään, mikä on varmasti hyväkin. Mutta asiat eivät kehity, jos informaatiovirran tasolla ei saada yhteistoimintaa käyntiin.

Asiat ratkeavat vain yhteistyöllä ja kehittämällä tiedonhallinnan prosesseja organisaatiossa. Haluamme osaltamme auttaa muuttamaan dataa informaatioksi ja hyödynnettäväksi. Suomessakin on jo kuntaorganisaatioita, jotka toteuttavat kaikki hankkeet samalla yhteistyöalustalla ja samoilla periaatteilla. Se on hyvä perusta yhteistyöhön.

Viimeinen siirtymä rakentamisen lopputuloksesta kunnossapitoon on kaikkein vaativin vaihe ihan globaalistikin. Missään päin maailmaa tätä ei ole ratkaistu täydellisesti, mutta Suomessa on edellytykset mennä eteenpäin – ja meidän pitääkin mennä. Suunnittelu pelaa ja rakentaminen on lähtenyt hyödyntämään elinkaarimallia, joten kolmas vaihe pitää nyt saada maaliin. Jos elinkaariajattelu saadaan toimimaan, se on myös iso vientituote kaikille suomalaisille yrityksille.

Tietomallipohjaisen suunnittelun dataa tulisi hyödyntää mahdollisimman paljon läpi hankkeen elinkaaren.

Lue blogisarjan aiemmat osat:

Lopetetaan rahan ja tiedon hukkaaminen – hyödynnetään suunnitteluaineistoa kaikissa hankkeen vaiheissa

Älä mallinna koko työmaata uudelleen – tietomallipohjaisella kommunikoinnilla vältät turhaa työtä